Oon flunssassa, siinä meni mukavasti viikonloppu maatessa. 

Oli sitten aikaa paneutua oikein urakalla pohtimaan ihmisen ja koiran suhdetta, että MIKSI ihmeessä ihmiset ei oikein tahdo tajuta koiria, vaan inhimillistää niitä? Otetaan nyt esimerkiksi meidän belgit, ne ei tykkää että niitä halataan, mutta jostain syystä kaikki haluaa halata. Sanon aina, että älä halaa, ne ei tykkää, useimmiten vastaus tähän on, että "Mistä sinä sen muka tiiät ja eihän ne nyt minua pure!" Muttakun saattaa ne napatakkin, varoitettuaan kymmenen kertaa ilmeillä, eleillä ja murinalla ja kun ei uskota, niin kyllä ne huomauttaa asiasta. Ja tiedän, koska olen nähnyt ja tiedän, koska osaan lukea koiraa. Miksi omistajaa, joka tod. näk. tuntee koiransa, ei voi uskoa?  

OIKEESTI, EI NE KOIRAT HALUA ETTÄ NIITÄ HALATAAN. Ei varmasti ykskään koira. Se ei ole mitään muuta kuin omien tarpeidensa tyydyttämistä, ajattelematta että koira on ELÄIN, jolla on vaistot jota se ensisijaisesti käyttää. 

Ja tätä tapahtuu joka päivä, ei meillä, mutta jokapaikassa muualla. Lapsia laitetaan ratsastamaan koiralla ja sitten viedään se koira piikille, kun se "ihan varoittamatta" puree. Mutta kyllä se varoittaa, montakin kertaa. Kaikki koirat eivät vaan osaa lähteä pois epämiellyttävästä tilanteesta.

Ei voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että kun suupielet menee tiukalle, ilme vakavoituu, valkuaiset näkyy silmistä ja koira nuolaisee huuliaan ja laittaa suun kiinni, niin se on se viimeinen varoitus. Voi se, ihmiset olettaa että ne murisee, kun ne on tosissaan!

Toinen mikä ärsyttää, on kanssaulkoilijat kävelyteillä. Itse yrität saada kolmen koiran laumaa ohittamaan vastaantulevan koiran nätisti ja kierrät pitkin ojan pohjia mahdollisimman kaukaa, koska tarkoituksena EI ole moikata toista, niin mitä vielä, fifit viipottaa flexit pitkänä jalkoihin pyörimään ja omistajat ei usko, että me ei nyt moikata! Miten sen voi vielä selvemmin ilmaista, jos ei puhetta ymmärretä? Kouluta siinä sitten pentua.

Ohituksissa ihmisten elekieltä kannattaa vähän katsella, jos tekee mieli jonkun kauheasti sosiaalistaa koiraansa hihnalenkillä; jos se ihminen ei ota katsekontaktia vastaantulevaan, vaan etenee reippaasti eteenpäin katsoen, niin todennäköistä on, että se ei halua tutustua.

Ite oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että mun koirat ei KOSKAAN tutustu hihnassa yhteenkään koiraan, koska 

• Jos tulee rähinä, kun hihnat on solmussa, niin kaikki on lirissä
• En halua, että minua hinataan koirien toimesta joka vastaantulijan luokse
• Mun koirat sosiaalistuu vain ja ainoastaan metsässä vapaana ollessaan, jos mukana on lenkkiseurana joku kaveri koirieneen, eli silloinkin vain tuttujen koirien kanssa

Lupaan että tätä saarnaa höhlistä ihmisistä tulee riittämään jatkossakin :D Oletteko te törmänneet vastaavaan, vai vedänkö vain minä puoleeni noita? Aamen, tämä riitti tältä illalta, nyt mie ryhdyn lukemaan radiologiaa, adios!